keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Pohdinta roturisteytyksestä

Tässä kuluneen vuoden aikana olen pohtinut akitoilla jopa vitsauksen tasolla ilmenevää autoimmuunisairautta, SA:ta eli Sebaceous Adenitista ja sen ilmenemistä eri linjoissa. Kuten monet rotua pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet, rotu nykyisellään pohjaa vain muutamaan kantakoiraan jotka esiintyvät sukutaulussa jos toisessakin. SA on siis talirauhasen tulehtumisen aiheuttava sairaus, mistä seuraa rauhasten surkastuminen ja karvanystyn kuoleminen. Sairaus aiheuttaa karvanlähtöä, ihon paksuuntumista, jatkuvia ihotulehduksia ja suomumaista hilseilyä. Sairauteen ei ole parannuskeinoa ja sairauden tutkiminen on tällä hetkellä vielä vaiheessa. Minkäänlaisia geenitestejä tai muita 100% varmoja keinoja kitkeä sairautta pois ei siis ole. Akita ei ole ainoa rotu, jolla sairautta ilmenee ja näin ollen tutkimusta on tehty myös muiden rotujen parissa, esimerkiksi isolla villakoiralla.

SA on perinnöllinen sairaus. Viimeisimmät tiedot (lähteenä WUAC:in kotisivut) kertovat sairauden luultavasti olevan resessiivisesti eli väistyvästi periytyvä. Resessiivisessä periytymisessä kaksi sairauden geeniä aikaansaavat sairauden. Koira jolla on geeniparissa yksi sairas geeni ja yksi terve geeni on siis terve (mutta kantaja), kun taas koira jolla on kaksi sairauden geeniä on sairas. Jos koira sairastuu, tarkoittaa se että sen molemmalla vanhemmalla on ainakin yksi sairauden geeni. Terveistä vanhemmista voi siis tulla sairaita pentuja. Molemmat vanhemmat muodostavat puolet terveen, puolet sairaan geenin sisältäviä sukusoluja. Jos ainakin toinen vanhemmista antaa terveen geenin, tulee jälkeläisestä terve. Jos taas molemmat sattuvat antamaan sairauden geenin, tulee jälkeläisestä sairas. Kullakin pennulla on yksi mahdollisuus neljästä eli 25 % mahdollisuus saada sairaus. Tästä päästäänkin sitten sairauden ilmenemiseen. Koska meillä ei ole toimivaa geenitestiä, emme voi erotella sairaita, kantajia ja terveitä toisistaan ennen, kun sairaus puhkeaa ja ilmoittaa itsestään. Kuinka siis valita koirat jalostukseen?


Seuraavaksi lainaus WUAC:in kotisivuilta SA-tutkimusreportista:
"Research
Due to the etiology of the disease microscopic investigations showed cells or other components of the immune system participating massively in the destruction process. However, no bacteria, viruses or other pathogens are proven as a cause of the disease, but the autoimmune reactions run against substances/cells of the dog.
What causes exactly the “false control” of the immune system?
Until today, the research has shown that SA positive dogs have “changes” in the blood, which we cannot assign. In the blood many components of the immune system are located. Finally these components can be found later in the sebaceous glands,- so the question is:

1. What kind of connecting links/cross-reactions exists between the immune system / blood and the sebaceous glands?
2. What kind of genetic background is responsible this process?

At the moment both questions were investigated by different methodical attempts. The organisation of immune system is very complicated and a huge number of interactions run off, so our search is multi-layered. But to observe the key and the connections to the triggered reasons, lots of investigations are necessary."

Mihin tämä teksti siis johtaa? Viimeaikoina olen saanut palautetta akitalle suunnitteilla olevasta roturisteytyksestä ja sen tarpeellisuudesta. Olisiko rodun terveyttä mahdollista ajaa tällä meille annetulla akitakannalla? Ajauduin sitä kautta pohtimaan kaikkia niitä tapoja, joilla SA:ta on pyritty ehkäisemään aikaisemmin ja sitä, millaisia seurauksia näillä karsinnoilla on ollut. Entäpä lopputulos? 

olemme yrittäneet sulkea jalostuksesta pois ne sukulinjat, joissa esiintyy SA:ta - lopputuloksena joidenkin sukulinjojen hiipuminen ilman toivottua tulosta. Seulonnasta ja todennäköisyyksien laskemisesta huolimatta sairaus kiertää nokkamme eteen aina jotakin kautta. Vaikka omat koirasi olisivat terveet niin niiden jälkeläiset eivät välttämättä enää ole. Tai vaikka olisivatkin, mikään ei anna takuuta siitä seuraavasta polvesta. Kuten aijemmin todettu, koira voi olla kantaja itse koskaan sairastumatta. Myös akitan heterotsygotiaa on tutkittu suomessa esimerkiksi MyDogDNA-palvelun kautta, ja tulokset ovat huolestuttavat. Rotumme mediaani on 20,6%, siinä missä kaikkien koirien mediaani on 28,9%. Sukulinjojen hylkäämisellä ollaan varmasti saatu aikaan myös katoa monimuotoisuudessa, vaikka pohjana ovatkin usein samat koirat pidemmällä sukupuussa.

Olemme otattaneet SA-biopsioita koiristamme - näin olemme saaneet vastauksen siihen, onko koira sairas SILLÄ HETKELLÄ. Mikään ei siis takaa tulevaa, tai suunniteltujen pentujen tulevaisuutta. Biopsiat eivät myöskään aina näytä oikeaa todellisuutta, on ollut tapauksia joissa useista koepaloista vain muutamassa on havaittu sairautta. Tulokset voivat myös vääristyä joidenkin muiden sairauksien aikaansaamina (joskaan tämä ei yhtään kevennä mieltä).

Olemme tuoneet uusia koiria maahamme toivoen niiden sukulinjojen auttavan kantaamme - tuloksena yhtä paljon sairaita ja terveitä koiria kuin ennenkin. Oma epäilykseni on, että koko kantamme, tai ainakin suurin osa siitä kantaa sairasta geeniä. Jälleen kerran, koska seulonta on mahdotonta, pyrkimys tuoda vain terveitä koiria ei oikein toteudu. Monimuotoisuutta voimme toki sukutaulujen avulla yrittää edesauttaa, mutta sekään yksin ei ole ratkaisu rodun tilanteeseen. 

Onko roturisteytys siis tarpeen? Rotuun olisi tärkeä saada koiria, jotka ovat vapaita sairaasta geenistä. Tämän takia risteytys SA terveeseen rotuun olisi tärkeää, vaikka yksi risteytys tuskin ratkaisee ongelmaa täysin. Koiran ulkomuoto on yksi helpoiten jalostettavista asioista, mutta jotta tyypissä ei tapahtuisi kovin dramaattisia muutoksia ja jotta risteytys saisi positiivisemmat (tällä tarkoitan ihmisten asennetta) lähtökohdat olisi shiba rotuna mainio risteytyskumppani näin aluksi. 

Tässä hieman pohdintaa aiheesta, toivon mukaan saamme pian nähdä risteytyspentuja ainakin tämän maan kamaralla! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti